Yrityksemme historia

Hän oli omaksunut äidiltään ajatukset, että hän halusi luoda jotain omaa. Eikä vain jotain, joka toisi elannon. Hän halusi luoda jotain täydestä sydämestään. Se oli Johanille päivänselvää. Hän rakasti lakritsia ja uskoi, että sitkeään lakritsijuureen oli kätkettynä kokonainen mielihyvän maailma. Se ei liittynyt pelkästään makeisiin vaan myös ruokaan, leivonnaisiin - jopa olueen, eli kaikkeen, missä herkullinen maku voi tehdä vaikutuksen. Johan halusi tehdä lakritsista gourmet-elämyksen. Ei enempää eikä vähempää. Johan halusi itse seistä padan ääressä ja näyttää ihmisille, kuinka lakritsia valmistetaan. Silloin he voisivat haistaa, maistaa ja kokea se taian, kun lakritsijuuri yhdistyy huolella valittuihin muihin raaka-aineisiin ja mustenee ilosta. Näin alkoi matka kohti yritystä, josta tulisi maailman ensimmäistä tämänkaltaista lakritsikeittämöä.


Herkullisuuden juuri piili hieman syvemmällä kuin luultiin.

Johania kummastutti, ettei kukaan ollut ennen havainnut lakritsijuuren taika. Nyt syy alkoi valjeta hänelle.

Yhdessä tyttöystävänsä Sarahin kanssa hän lainasi äitinsä keittiöstä nurkkauksen ja heittäytyi kokeilemaan reseptejä Googlen avustuksella. Valitettavasti he joutuivat toistuvasti toteamaan, että hakukoneen avulla löytyneissä resepteissä oli hyvin vähän lakritsia. Sen sijaan he joutuivat siivoamaan. Tahmea musta massa irtosi vasta 5-6 tunnin vedellä ja saippualla uurastamisen jälkeen. Sarah ja Johan jatkoivat edelleen googlaamista ja hankkivat Englannista tuhansilla kruunuilla makeisten valmistusta koskevia kirjoja. Sekään ei auttanut. Sarah ja Johan soittivat kaikille suurille lakritsinvalmistajille ja pyysivät apua. Sitä ei saatu. Lakritsireseptit ovat ilmeisesti maailman suurimpia salaisuuksia. Sarah sai kuitenkin eräältä tuotantojohtajalta ongittua tietoonsa jonkinlaisen lakritsireseptin. Sitä vain ei ollut tarkoitettu sovellettavaksi pienessä keittiöpadassa.

Sarah ja Johan jatkoivat etsimistä ja työskentelivät tiiviisti 12 tuntia päivässä. Joskus oli vaikea pitää yllä toiveikasta mielialaa. Aikakin alkoi käydä vähiin. Oli nimittäin tarkoitus, että lakritsikeittola ja -myymälä avattaisiin turistikauden alkaessa Bornholmissa. Logo “Lakrids by Johan Bülow”, pussit ja gourmet-elämyksen kuvaukset olivat jo paikallaan. Itse lakritsia ei vain vielä ollut.

Veli ja makeiset
Jossakin vaiheessa usko lakritsiin oli hiipunut, ja he alkoivat keittää muita makeisia. Sitten Johanin 6-vuotias pikkuveli asteli keittiöön. Hän vaistosi tunnelman nopeasti ja kysyi: “No mutta Johan, aiotko sinä luovuttaa?” Siitä tuli käännekohta. Makeiskeitokset kaadettiin viemäriin, eikä niistä puhuttu enää koskaan. Rakkaus lakritsiin oli voittanut, ja sitten asiat alkoivat edetä.

Sydneystä Svaneke en
Google-haku vei pariskunnan Sydneyyn. Siellä on lakritsitehdas, jossa valmistetaan lakritsia muun muassa spelttijauhosta. Toisin sanoen täysin Johanin hengessä puhtaista ja luonnollisista raaka-aineista. Johan lähetti heti paikalla viestin tehtaan omistajalle. Vastausta ei kuulunut. Johan kirjoitti uudelleen. Kaksitoista kertaa myöhemmin tuli vastaus. “Kuinka paljon pitäisi valmistaa, ja mikä on budjetti?” Viimeinkin joku, joka otti projektin tosissaan ja joka ymmärsi pienen padan ja suuren idean. He vaihtoivat viestejä 3-4 viikkoa, ja sitten australialainen teki nopean päätöksen ja lensi vaimonsa kanssa. Bornholmiin. Viestittelyn aikana kaksikko oli vaihtanut ideoita ja mielipiteitä käytännön asioista - ja Johan oli onnellinen kuin taikurin oppipoika.

Pata Chicago sta
Australialainen oli loistava mentori Johanin pyrkimyksessä valmistaa huippulaatuista lakritsia, ja yhdessä he löysivät myös sopivan padan. Se saapui Chicagosta, ja siihen  mahtuisi 10 kg. Pata oli tarkoitettu alun perin toffeelle, joten siihen oli rakennettava moottori. Sekoitin ei nimittäin ollut kyllin voimakas lakritsimassan jäähdyttämiseen. Pata saapui, ja äidin keittiön sijasta työtä alettiin tehdä Lakrids by Johan Bülowin liiketiloissa Svaneken Glartorvetilla. Nyt he olivat valmiina. Mutta australialainen oli tottunut keittämään 500 kg lakritsia tunnissa, niin Johanin kymmenen kilon pata tuntui kovin pieneltä. Australialainen ei voinut auttaa. Lakritsintuotanto ei onnistunut, ja pikku keittämö oli melkein yhtä tyhjä.

Kaikki näytti synkeältä
Sitten saapui Tage kuin Luojan lahjana. Tage oli ollut tekemisissä lakritsin valmistuksen kanssa ja hän oli kuullut kahdesta nuoresta, jotka eivät saaneet tuotantoa käyntiin Bornholmissa. Tage saapui yhdessä Wolf-nimisen kollegansa ja toi mukanaan neljä ämpärillistä raaka-aineita. Ja niin kävi, että pata pääsi vihdoin käyttöön. Tage vastasi aineksista, Wolf taas oli tekniikan mies. Hän saattoi kastaa kätensä 125-asteiseen lakritsimassaan ja arvioida hetkessä, oliko keitto valmista vai ei. Wolf oli pieni, harmaahiuksinen ja mustahampainen mies. Hampaiden mustuminen johtui ehkä tupakasta ja runsaasta kahvinjuonnista työnteon lomassa.

Tage ja Wolf saapuivat kolmena peräkkäisenä viikonloppuna ahkeroimaan Johanin ja Sarahin kanssa. Kun kaksikko palasi kotiin, Johan ja Sarah jatkoivat raatamista: verta, hikeä ja kyyneleitä vuorokauden ympäri. Johan ei ollut koskaan ennen oppinut niin paljon niin lyhyessä ajassa. Sammumattoman innon vallassa he onnistuivat vihdoin luomaan ensimmäisen Lakrids by Johan Bülow -reseptin, jossa käytettiin muun muassa gluteenitonta riisijauhoa. Pian olivat valmiina kaikki kolme muunnelmaa: makea lakritsi, inkiväärilakritsi ja chililakritsi.

Kesti neljä päivää valmistaa hyllyt täyteen tuotteita keittämössä Svaneken Glastorvetilla. Ovet avattiin 7. heinäkuuta 2007. Kello 12.30 kaikki oli myyty loppuun! Mitään ei ollut enää jäljellä. Pariskunta itki ja nauroi yhtä aikaa. Miten ihmeessä he saisivat tuotteita huomiseksi? Siitä seurasi pitkäksi aikaa raskaita työpäiviä. Lakritsia keitettiin 18-19 tuntia joka päivä, ja kaikki myytiin saman tien. Pariskunta oli valtavan iloinen nähdessään työnsä onnistuneen. He olivat onnistuneet luomaan korkeatasoista gourmet-lakritsia.

Kesän lopulla turistien palatessa kotiin Sarah ja Johan olivat menestyneet, ja rahaakin oli kerääntynyt pankkiin. Mutta oli myös suuri kysymys. Mitä nyt? Kesän aikana yli 50 henkilöä oli ilmoittanut Johanille, että he haluaisivat myydä tämän lakritsia omassa myymälässään. Eräs mies Koldingista halusi ostaa 200 000 kappaleen erän. Johan oli laihtunut 10 kg eikä ollut pitänyt lainkaan lomaa. Nukuttuaan kaksi päivää yhteen menoon hänelle oli selvää, että tuotantoa oli laajennettava.

Manchester ja miljoonaluokan koneet
Manchesterissa on tehdas, jolla on yli sadan vuoden kokemus lakritsikoneiden valmistuksesta. Johan kirjoitti heille ja kertoi haluavansa ostaa koneen, jolla voisi valmistaa 100 kg lakritsia tunnissa. Tämä kontakti johti siihen, että Johan matkusti Manchesteriin. Perhosia lepatti vatsassa. Johan oli vasta 23-vuotias ja menossa neuvottelemaan miljoonaluokan koneesta. Sellaista summaa pankkitilillä ei ollut, ja häntä hermostutti mennä pitkähiuksisena nuorukaisena paikalle. Mutta kaikki loksahti paikalleen. Ja tulossa oli valtava menestys.

Juuri kun Johanin piti maksaa kone, punnan kurssi putosi, ja häneltä säästyi 250 000 kruunua. Juuri saman summan hän tarvitse tuotantolaitoksen viimeistelyyn.

Taastrup ja löysät ruuvit
Konekauppoja odotellessa ja uusia lakritsimakuja kehitellessä Johan löysi tilat Taastrupista. Kun kone saapui Tastrupiin, mukana oli myös englantilainen insinööri, joka jäi kahdeksi viikoksi auttamaan tuotannon käynnistämisessä. Samaan aikaan Johan palkkasi ystävänsä Kimin ja Madsin. Silloin työsopimuksen toimenkuvana oli yksinkertaisesti: “Kaikenlaiset työt ja aina palveluksessa:” Kun insinööri matkusti kotiin ja Johan oli omillaan, hänelle valkeni toden teolla mihin hän oli ryhtynyt Uusi kone kärsi kaikista mahdollisista lastentaudeista Johan ei edes muista, kuinka monta kertaa kone purettiin ja koottiin taas uudelleen. Mutta sen kerran hän muistaa, kun käsiin oli jäänyt muutama ruuvi, eikä Johanilla ollut aavistustakaan, mihin ne kuuluivat. Mutta kaikki onnistui lopulta. Kesällä 2008 käynnistyi lakritsitankojen uusi tuotanto samassa padassa, jossa menestys oli alkanut vuonna 2008. Taastrupin keittämöstä tuli toden teolla lakritsinvalmistuksen sielu ja henki. Ensin makeaa ja salmiakkilakritsia, sitten kaikkia, jotka tunnemme tänään.

Jos Johan ei olisi alussa itse rullannut lakritsipötköjä ja leikannut niitä pizzaleikkurilla, ei olisi koskaan syntynyt tarinaa, jota nyt kerrotaan. Ja johon syntyy edelleen uusia kappaleita.

Tulevaisuus Hvidovressa
Kesäkuussa 2013 koko lakritsintuotanto, toimisto ja henkilökunta muutti 3 500 m2:n toimitilaan Hvidroveen Kööpenhaminan lähellä. Nyt kaikki tilat ovat samassa osoitteessa, missä on mahdollista jatkaa nykyistä kehitystä tulevinakin vuosina. Uusissa tiloissa on tuotanto, varasto, konttori, showroom, näytöskeittiö ja auditorio.


Tage ja ystävät

Tage saapui alussa pelastavana enkelinä, ja nyt hän on  Lakrids by Johan Bülowin tuotantopäällikkö ja samalla myös yrityksen monitaitoinen yleismies Jantunen. Ystävät Kim ja Mads ovat edelleen mukana yrityksen korvaamattomana tukijalkana

Sarah ja Johan
Sarah oli mukana yrityksen viiden ensimmäisen raskaan kuukauden aikana. Hänen vaikutuksensa Lakrids by Johan Bülowin jatkuu lakritsipatukan päässä - siinä, missä se ylipäätään on. Sarah on nimittäin synnyttänyt Lakrdisin ensimmäisen perillisen. Se tapahtui 12. kesäkuuta 2012, kun Johanista tuli isä, ja pikku Eleanor putkahti maailmaan.

Toisen kerran hänestä tuli isä 5. toukokuuta 2015, kun pikkuveli Oliver syntyi. 


Lakrids by Johan Bülow kotimaassa ja ulkomailla
Lakrids by Johan Bülow on tuttu tuote Tanskan erikoisliikkeissä - viinimyymälöissä, designerliikkeissä, valituissa hotelleissa - kaikkialla, missä sisältö ja design ovat erityisen tärkeitä. Lisäksi Lakrids by Johan Bülowilla on 9 egne forretninger, bl.a. i omaa liikettä, mm. Magasinissa Kongens Nytorvilla Kööpenhaminassa. Nytorv ja Lyngby, Århus, Svaneke Bornholmissa ja Tivoli – vanha sikaritehdas Den Flyvende Kuffert sekä Kööpenhaminan lentoasema. Lakrids by Johan Bülow toimittaa tuotteita myös suurille tanskalaisille ja ulkomaisille yrityksille joululahjoiksi, muotiesityksiin, asiakaslahjoiksi jne.

Lontoossa Lakrids by Johan Bülow koristaa tunnetun Harvey Nicholsin ja  Fortnum & Masonsin herkkuosastoa ja New Yorkissa tuotteita myydään Chelsea Food Marketissa.

Lakritsi tulevaisuudessa
Tällä hetkellä jaamme rakkauttamme lakritsiin 20 maassa - mutta Johanin mukaan se on liian vähän. Yrityksen visiona on opettaa koko maailma rakastamaan lakritsia. Ei vain makeaa, ei vain salmiakkilakritsia vaan koko makujen kirjoa, joka syntyy käyttämällä lakritsia mausteena.